Deja Vu Collector's Edition (2020)
Selailin Big Fish Gamesin seikkailupelit-luokkaa ja bongasin yhden hieman tavallisesta poikkeavan etsimis-seikkailun Deja Vu. Huomioni kiinnittyi ensin retrahtavan realistiseen grafiikkaan ja sitten lupaukseen vierailusta entisen Neuvostoliiton jäännöksillä. Steamissä pelikuvaus on suorastaan uhoava – valtavirtaiset etsimispelit haukutaan maanrakoon ja luvataan "toisenlaista" kokemusta. Pelimekaniikan osalta kokemus ei kuitenkaan poikennut valtavirrasta; samanlaiset etsimis- ja pulmatehtävät on sijoitettu seikkailupelimäisen tarinan ja tavaraluettelotehtävien lomaan. Mutta pelimaailma tarjoaa omanlaistaan estetiikkaa ja tematiikkaa: jonnekin 1980-luvulle jämähtäneitä paikkoja, epämuodikkaita ihmisiä sekä systeemistä korruptiota. Muistin väkisinkin Adam Wolfen, toisen valtavirrasta poikkeavan etsimispelin, josta olen kirjoittanut aiemmin Samoojassa. Adam Wolfen tasolle tämä peli ei kuitenkaan yllä, mutta se on kaikesta huolimatta tutustumisen arvoinen kuriositeetti.
Deja Vusta vastaa pieni, todennäköisesti ukrainalainen pelistudio AlikArt yhteistyössä Smart Gamman kanssa. En onnistunut löytämään heistä enempää tietoa kuin mitä pelin creditseissä lukee, paitsi sen, että aiemmin, vuonna 2015, samoilta tekijöiltä on ilmestynyt myös toinen etsimispeli The Mystery of a Lost Planet. Tekijänimistä päätellen he ovat ehkä enimmäkseen venäjänkielisiä, ja peli on tosiaankin ilmestynyt englannin lisäksi myös ja vain venäjäksi. Deja Vussa ei välttämättä ole mitään poliittista tai kantaa ottavaa. En tunnistanut siitä edes mitään nostalgista virettä, haikailua menneeseen, eikä se ollut myöskään inhorealistinen. Se oli pikemminkin vain toteava.
Ihanan Natashan jäljillä tämän raihnaisessa kotimaassa
Pelaajan ohjaama hahmo on Alex, mallin näköinen amerikkalainen nuorimies. Niin ikään mallin näköinen tyttöystävä Natasha on kateissa, ja Alex päättää lähteä etsimään häntä. Viimeinen tieto Natashasta on Venäjältä, ja sinne on Alexin määrä. Pelin ensimmäinen tehtävä on olkalaukun pakkaaminen.
Takapajulaan saapuessa tuntuu kuin olisi mennyt ajassa taaksepäin. Kaikkialla kaivoskaupungissa on jäänteitä neuvostoajoilta – ja todellakin jäänteitä, sillä paikat ovat rempallaan ja rikollisuus, vandalismi ja korruptio rehottavat. Tavalliset venäläiset, joita Alex tapaa, ovat kattavahko kokoelma. On yksityisetsivää, toimisto- ja kauppatätiä, talonmiestä, taksikuskia ja kaivostyöläistä. Löytyypä pelistä mummonmökissä asuva joutilas serkkupoikakin. Kaikki pitävät kiinni sekä työvelvollisuudestaan että tauoistaan, ja he pompottavat päähenkilöämme minkä keksivät: hae sitä ja tee tätä heidän puolestaan, niin saatat saada apua.
Nämä paikallisten antamat pikkutehtävät on ihan hyvin sijoitettu tarinan lomaan ja toimivat sen ehdoilla – näin myös minipulmatehtävät ja collector's editioniin sisältyvän bonusluvun huvipuiston toiminnalliset minipelit. Ehkä hauskinta ja uniikeinta ovat itse asiassa juuri bonusluvun vanhanaikaiset ja ankeudessaan hienot kolikko- ja huvipuistopelit! Sekä Steam että Big Fish Games myyvät pelkästään Deja Vun collector's editionia, vaikka jälkimmäinen ei sitä sivustollaan mainitsekaan. Collector's editionissa kerätään myös ympäristöistä monenmoisia maatuskanukkeja.
Kolmas erikoismaininnan ansaitseva piirre pelissä on kansio, johon on kerätty tietoa neuvostoajoista kuten sen jälkäisestäkin ajasta, johon mennyt yhä luo varjoaan. Peli tuntuu sijoittuvan 2010-luvulle, hämmentävää kyllä. Koin Deja Vun informatiivisena ja annan sille arvoa. Se oli hieman kuin aito paikallinen matkaopas; turistirysien sijaan sukelletaan arjen syvään päähän.
Helppoa kuin heinän teko?
Pelin etsimistehtävät ovat joko perinteisiä sanalistojen, mustien siluettien tai samankaltaisuuden perusteella haettavia sotkuisia näkymiä. Myös tavaraluettelotehtävät ovat etsimiseen keskittyviä luonteeltaan, eivätkä ne vaadi mitään sen kummempaa päättelykykyä. Eli aivan kuten etsimispelit yleensäkin, seikkailupelistä se on rumasti sanottuna pelkkä irvikuva. Oma mielipiteeni etsimispeleistä on kuitenkin kypsynyt sen verran, että ymmärrän helppouden ja ennustettavuuden kuuluvan niiden perusluonteeseen. Jos pelaajaa ei pidä erityisesti haastaa, eivät pelin tekijätkään haasta itseään. Deja vu kuitenkin varioi kiitettävästi etsimistehtäviä ja minipepelejä, ja ne on maisemoitu tarinaan tai ainakin tarinamaailmaan miestäni hyvin. Missään nimessä peli ei ole tylsä.
Vaikea Deja Vu ei ole. Läpipeluuohjeita en kaivannut lainkaan, enkä tuntenut tarvetta skipata minipulmatehtäviäkään, johon joudun yleensä turvautumaan muissa peleissä usein. Alexin, siis pelaajan, käytössä on tehtävälista, josta voi tarkistaa senhetkisen tavoitteen. Käytettävissä ovat myös vihjeet, jotka alussa valitun vaikeustason mukaan "latautuvat". Suunnistaminen ei tuota ongelmia, sillä peli kuljettaa automaattisesti yhdestä isommasta paikasta toiseen. Natashan kotikylä tosin oli pieni labyrintti.
Käytin läpipeluuseen vajaat 3,5 tuntia, ja se sisältää infokansioon tutustumisen. Deja Vussa on kaksi vaihtoehtoista loppua, jotka riippuvat pelaajan viimeisestä moraalisesta päätöksestä.
Audiovisuaalisesti mietiskelevä ja melankolinen
Graafisesti pidin Deja Vusta. Se noudattaa tietynlaista realistista piirrostyyliä, joka ei makeile muttei synkistelekään. Animaatiot ovat niukkoja, mutta hyvä niin. Värit olivat minusta pehmeitä ja muutenkin tyyli pyöristetty. Ajatellen lyhyttä peliaikaa, erilaisia graafisia näkymiä oli paljon. Erityinen graafinen ratkaisu ovat sarjakuvanauhat varsinaisen peli-ikkunan molemmilla puolilla. Niissä kuvataan aiempia juonenkäänteitä.
Resoluution kanssa koin ongelmaa, ja minun oli ajettava peli Windows 8 -yhteensopivuustilassa, jotta peli-ikkuna olisi keskittynyt. Se ei kuitenkaan ollut iso juttu tehdä, ja sen jälkeen kaikki toimi moitteetta. Wide screen -valintaa pelin asetuksista ei kannattanut käyttää, sillä se venytti kuvaa luonnottomasti.
Pelin musiikki on rauhallista ja melko surumielistä ambienttia. Se vastaa hyvin pelin koko tunnelmaa. Henkilöt ovat ääninäyteltyjä englanniksi, myös siis Venäjällä, vaikka Alexin kerrotaan osaavan venäjää. Henkilöt eivät puhu korostuneella aksentilla.
Loppuarvio
Deja Vu ei riko etsimispelien vakiintunutta kaavaa, mutta sijoittaa tapahtumat tosimaailman takahikiälle ja tarjoaa historiallisen raapaisun neuvostoajoilta. Grafiikkaa ja tehtävien vaihtelua riittää lyhyen peliajan huomioiden paljon. Pelillisesti Deja Vu ei ole haastava, muttei ehkä pidäkään olla. Koen tehneeni siinä löydön. Annan pelikokemukselleni yleisarvosanaksi 56 pistettä sadasta.
Saatavuus
Deja Vu Collector's Edition on saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille sekä SteamOS-laitteille: Big Fish Games, Steam.