Jatkoin Dark City -etsimispelisarjan parissa sen kolmannella, Wieniin sijoittuvalla osalla vuodelta 2019. Wienin oopperatalo on saanut oman kummituksensa, joka jättää uhkaavia viestejä ja omaa puumerkkiään sinne tänne. Jotain tuntuu kummituksella olevan pahasti hampaankolossa. Etsivämme kutsutaan paikalle selvittämään tapausta, joka johtaa hänet paljastamaan toksisen työpaikan salaisuudet. Asetelma on kiinnostava, mutta tarina jää aukkoiseksi. Audiovisuaalisesti ja pelillisesti sarjan kolmas osa on hyvin ensimmäisen ja toisen osan kaltainen.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Pelasin Dark City -sarjan kakkososan heti ensimmäisen osan perään. Müncheniin sijoittuva kakkososa ilmestyi loppuvuodesta 2018, ja siinä jahdataan ihmissutta Oktoberfestin merkeissä. Yhtäläisyydet ensimmäiseen sarjan osaan ovat ilmeiset. Tapaus on kuitenkin uusi ja erilainen ja saa itse asiassa yllättävän käänteen, koska realistinen etsivähahmomme todistaa jotain uskomatonta. Tämä tuntuu vievän sarjaa voimakkaasti fantasian suuntaan verrattuna ensimmäisen osan realistisempaan draamaan. Kerronallisesti on myös tullut kokeellisuutta ja pahis on uskottavampi. Pelillisesti liikutaan samoilla mailla, grafiikka on kuin samasta puusta veistettyä ja musiikki niin samankaltaista, että epäilin sitä kierrätetyksi. Eroavaisuudet tekivät pelin minulle kuitenkin pelaamisen arvoiseksi.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Palasin hidden object -seikkailujen pariin sarjalla Dark City, jossa vieraillaan kuuluisissa kaupungeissa hyödyntäen paikallista historiaa ja legendoja. Dark City: London, vuodelta 2017, on sarjan ensimmäinen osa. Se on visuaalisesti, tunnelmallisesti ja pelillisesti lupaava aloitus, mutta sen dekkaritarina jättää piinallisesti tärkeitä kysymyksiä auki. Peli edustaa varhaista modernia HOPA-suunnittelua (Hidden Object Puzzle Adventure), jossa seikkailupelimäisen tarinan ja tavaraluettelon käytön oheen liitetään etsimisnäkymiä ja minipulmapelejä. Uudempiin peleihin verrattuna se on melko suoraviivainen ja sisältöä on vähemmän.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Selailin Big Fish Gamesin seikkailupelit-luokkaa ja bongasin yhden hieman tavallisesta poikkeavan etsimis-seikkailun Deja Vu. Huomioni kiinnittyi ensin retrahtavan realistiseen grafiikkaan ja sitten lupaukseen vierailusta entisen Neuvostoliiton jäännöksillä. Steamissä pelikuvaus on suorastaan uhoava – valtavirtaiset etsimispelit haukutaan maanrakoon ja luvataan "toisenlaista" kokemusta. Pelimekaniikan osalta kokemus ei kuitenkaan poikennut valtavirrasta; samanlaiset etsimis- ja pulmatehtävät on sijoitettu seikkailupelimäisen tarinan ja tavaraluettelotehtävien lomaan. Mutta pelimaailma tarjoaa omanlaistaan estetiikkaa ja tematiikkaa: jonnekin 1980-luvulle jämähtäneitä paikkoja, epämuodikkaita ihmisiä sekä systeemistä korruptiota. Muistin väkisinkin Adam Wolfen, toisen valtavirrasta poikkeavan etsimispelin, josta olen kirjoittanut aiemmin Samoojassa. Adam Wolfen tasolle tämä peli ei kuitenkaan yllä, mutta se on kaikesta huolimatta tutustumisen arvoinen kuriositeetti.

Peli tekijöiltä: Alexey MaleyevAlikArt

Vainajien muistopäivän hengessä otin pelattavakseni tanskalaisen indietuotannon The Forest Quartet. Siinä ohjataan edesmennyttä laulajatar-saksofonisti Ninaa. Ninan kuoleman jälkeen hänen entiset bändikaverinsa vellovat mielenterveysongelmissa vailla työmotivaatiota. Ninan on tuotava heidän elämäänsä voimaa, valoa ja viilennystä, jotta muistokonsertti voisi toteutua. Nina ilmentyy aavemaisena ihmishahmona, joka pystyy myös muuttamaan muotoa perhosparveksi. The Forest Quartet on palkittu Independent Games Festivalin "Excellence in Audio" -palkinnolla vuonna 2023. Peli on lyhyt ja näennäisen vaatimaton, mutta melko pidetty. Minusta siinä oli potentiaalia ja toivon, että pelin tekijä Mads Vadsholt jatkaisi pulmapeli-seikkailujen parissa myös tulevaisuudessa.

Peli tekijöiltä: Mads and FriendsMads Vadsholt

Leisure Suit Larryn vanavedessä mieleeni palasi myös Steve Purcellin sarjakuvaan perustuva seikkailu Sam & Max Hit the Road. Se on LucasArtsin kultakauden tuotantoa vuodelta 1993 ja klassikko siinä missä The Secret of Monkey Island ja Indiana Jones and the Fate of Atlantiskin. Ihmisenkaltaiset koira ja pupujussi, Sam ja Max, toimivat freelance-poliiseina ratkoen kummia juttuja. Peli on täynnä nokkelaa dialogia, hullunkurisia hahmoja ja absurdeja käänteitä. Myös tämä peli, Leisure Suit Larryn tavoin, edellyttää amerikkalaisen populaarikulttuurin tuntemusta, jotta vitsit avautuisivat täydellisesti. Siinä on myös viittauksia edellisiin LucasArtsin peleihin. Hauska se minusta kuitenkin on, vaikka kaikki sanakäänteet ja vitsit eivät aivan aukeaisikaan. Maxin puheenparren sopimattomuuden kyllä tajuaa, ja tehtävät ja niiden ratkaisut ovat villejä. Peli tarjoaa upeaa pikseligrafiikkaa ja loistavaa ääninäyttelyä, ja animaatioihin on todella panostettu.

Peli tekijöiltä: LucasArtsSteve Purcell

Leisure Suit Larryn vanavedessä sain muistuman 2004 ilmestyneestä graafisesta tekstiseikkailupelistä Enclosure, jossa käytetään samaa Sierran AGI-pelimoottoria kuin alkuperäisessä Larry ykkösessä. 2022 Enclosureen ilmestyi päivitys, jossa pikselit on muutettu vokseleiksi, ja tuloksena on eräänlaista retro-3D:tä. Vaikutus ei ole suuren suuri, mutta kuitenkin selvästi havaittava. Grafiikka ikään kuin irtoaa alustastaan eikä ole niin latteaa; esimerkiksi minun silmääni pelihahmot näyttivät lego-ukoilta pikseliukkojen asemesta. Enclosure on rakkaudella tehty harrastus- tai faniprojekti, ja se on saatavilla ilmaiseksi. Minä viehätyin alun perin sen asetelmasta, jossa huijarimeediopariskunta saa kutsun arktiselle asemalle, jossa kummittelee.

Peli tekijöiltä: Femo Duo EntertainmentMausimus

Sierra On-Linen legendaarinen Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards on ensimmäisiä graafisia seikkailupelejä, joissa omaa hahmoa pystyy liikuttamaan pelimaailmassa reaaliajassa mutta muut käskyt kirjoitetaan vielä tekstiparseriin. Peli on kiinnostava myös uudelleen tehtyjen versioidensa takia. VGA-versiossa vuodelta 1991 grafiikka ja äänet nousevat arkaaiselta tasolta ysäritasolle ja vuoden 2013 versiossa silmää ja korvaa hyväilevälle HD-tasolle. Pelasin nämä kolme eri versiota yhteen pötköön ja ajattelin pureutua pelin taustoihin ja eri versioihin Samoojassa, vaikka pelistä on tähän mennessä varmasti sanottu jo kaikki mahdollinen ja sen maine on suuri.

Peli tekijöiltä: Sierra On-LineAl LoweN-Fusion Interactive

2020 ilmestynyt point-and-click-seikkailu The Procession to Calvary jatkaa Joe Richardsonin edellisen pelin, Four Last Thingsin, jalanjäljissä. Se sijoittuu samaan tai ainakin samankaltaiseen renessanssiajan maalauksista leikeltyyn ja sommiteltuun maailmaan, mutta päähenkilö on vaihtunut ja samalla tätä eteenpäin ajava voima. Nyt pelaaja ohjaa naissoturia, joka käyttää uskonsotaa verukkeena omalle murhanhimolleen, ja kristinusko saa samalla julman karnevalistista kyytiä. The Procession to Calvary on matka kristinuskon pimeälle puolelle ja sen hämärille laitamille.

Peli tekijöiltä: Joe Richardson

2016 ilmestynyt synkkätunnelmainen hidden-object-seikkailu Adam Wolfe erottuu etsimispelien valtavirrasta vakuuttavalla tavalla. Pelin nimihenkilö Adam Wolfe on mustaan nahkarotsiin pukeutunut yksityisetsivä, joka on erikoistunut paranormaaleihin tapauksiin. Hänen asenteensa on kuitenkin realistinen ja "tervejärkinen" – ei kuitenkaan varsinaisesti skeptinen, sillä hän pitää demoneitakin siinä määrin todellisina, että ampuu niitä. Adam on mieleenpainuva ja ristiriitainen hahmo, ja hänen neliosainen tarinansa on melko kompleksinen eikä todellakaan onnellinen. Peli onnistuu sulauttamaan etsimistehtävät osaksi tarinaa erittäin hyvin. Se on samaan aikaan radikaali ja kypsä.

Peli tekijöiltä: Mad Head Games