The Three Stooges (1987)

The Three Stooges

Elokuvallisiin peleihin erikoistuneen Cinemawaren viides amigatuotanto vuodelta 1987, The Three Stooges, perustuu amerikkalaisen komediakolmikon toilailuihin. Samanniminen lyhytelokuvasarja ilmeistyi vuosina 1922–1970. Pelissä esiintyvät elokuvasarjan ydinhahmot Moe, Larry ja Curly, joista Moe pomottaa kahta muuta toheloa armottomasti. Pelissä voi tunnistaa lautapelimäisiä piirteitä, johon yhdistyy toimintaa ja yksinkertaista strategiaa. Se rakentuu käytännössä viidestä erilaisesta minipelistä. The Three Stooges tavoittaa hyvin elokuvien hengen, mutta on itseään toistava ja hyvin mekanistinen. Peli on minulle tuttu menneiltä amigavuosiltani 1990-luvulla, ja oli mielenkiintoista palata siihen uudelleen nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Lue koko juttu

Defender of the Crown (1986)

Defender of the Crown

Kaivoin esiin legendaarisen amigapelin Defender of the Crown, jossa valloitetaan Britanniaa varhaiskeskiajalla. Se on maineikkaan Cinemawaren maineikas ensituotanto, ja sillä on erityinen paikka Amiga-tietokoneen historiassa, sillä se toimii eräänlaisena esittelynä Amigan uraauurtaviin multimediaominaisuuksiin. Kasibittisiin tottunut yleisö haukkoi henkeään nähdessään niin upeaa grafiikkaa 1980-luvun puolivälissä. Myös pelin musiikki oli uudenlaista, sampleperustaista ja nelikanavaista. Defender of the Crownia, kuten muitakin Cinemawaren tuotantoja, ohjasi ajatus interaktiivisista elokuvista. Pelissä ei kuitenkaan ole videopätkiä, jotka tulivat peleihin vasta 1990-luvulla, vaan idea näkyy kohtauksittain etenevässä "juonessa" ja jännittävässä tunnelmassa. Defender of the Crown on strategiapeli, mutta sen strateginen ulottuvuus on melko ohut. Peli perustuu oleellisesti satunnaisuudelle, eikä läpipeluu ole mitenkään itsestään selvää.

Lue koko juttu

Darkmere: The Nightmare's Begun (1994)

Darkmere

Samaan aikaan aikaansa edellä ja jäljessä oleva Amiga-peli Darkmere on mielenkiintoinen tapaus. Se ilmestyi 1994, mutta tuntuu kuitenkin kuuluvan 1980-luvun lopun kokeellisiin hybridipeleihin: lajin puolesta siinä yhdistyvät seikkailu, toiminta ja luolastoroolipeli. Darkmeren isometrinen pelimaailma on todella laaja, ja se on rakenteellisesti ja kerronnallisesti kunnianhimoinen peli. 1990-luvun puolivälin paikkeilla 3D-toimintaseikkailut PC:llä alkoivat kuitenkin ajaa isometristen Amiga-pelien ohi, ja Darkmere tavallaan syntyi vanhana. Minulle se oli uusi tuttavuus, sillä en ole omina Amiga-aikoinani 1990-luvulla törmännyt siihen. Pelikokemus nykypäivänä oli kiehtova ja vaikuttava, mutta samalla kömpelö.

Lue koko juttu

Roguecraft DX (2026)

Roguecraft DX

Helmikuun alussa 2026 ilmestyi deluxe-versio puolitoista vuotta aiemmin ilmestyneestä Amiga-pelistä Roguecraft. Roguecraft on retrohenkinen, helppo ja sujuva luolastoroolipeli, jossa lahdataan hirviöitä ja kerätään kultaa. Pelin grafiikka ja äänimaailma tekivät minuun vaikutuksen – DX-versiossa vielä suuremman kuin perusversiossa. Olen iloinen saatuani uutta kaupallisen tason pelattavaa omalle A500 Minilleni. Käsittelen tässä blogipostauksessa molempia versioita, sillä ne ovat oleellisesti samanlaisia. Toki DX-version parannukset käyvät selviksi myös.

Lue koko juttu

The Secret of Monkey Island (1991)

The Secret of Monkey Island

Synkähkön The Longingin jälkeen kaipasin piristystä ja tartuin kevytmieliseen seikkailupeliklassikkoon The Secret of Monkey Island, jota olen pelannut aikoinaan Amigalla. Pelasin ensin pelin uuden version vuodelta 2009, The Secret of Monkey Island: Special Edition, ja sitten alkuperäisen Amiga-version vuodelta 1991 kokeakseni sen nykyperspektiivistä uudelleen. Pelin aivan ensimmäinen versio oli kuitenkin DOS-tietokoneille, ja tämä arkaainen elämys sisältyy vuoden 2009 Special Editioniin, jossa siihen voi vaihtaa lennosta. Tässä jutussa käsittelen ensisijaisesti Amiga-versiota ja vertaan sitä Special Editioniin. Peli ei ole suotta klassikko. Se pitää seikkailupelinä pintansa edelleen hyvin. Minulla ei ole mitään audiovisuaalisesti uudistunutta versiota vastaan, mutta yllättäen totesin vanhan version pelattavuudeltaan paremmaksi. Vastaan tässä postauksessa myös omasta puolestani kysymykseen, miten pelata Amiga-pelejä.

Lue koko juttu

It Came from the Desert (1989)

It Came From the Desert

Toimintaseikkailu It Came from the Desert vuodelta 1989 tarjoaa paitsi retrokokemuksen Amiga-peleistä myös aikamatkan 1950-luvun tieteiskauhujen maailmaan. Pieneen Lizard Breathin kaupunkiin Kaliforniassa jysähtää radioaktiivinen meteoriitti, joka saa paikalliset muurahaiset mutatoitumaan. Kraatteria tutkimaan tullut geologi, jota pelaaja ohjaa, tunnistaa vaaran, mutta häntä ei oteta todesta. Geologista kehkeytyykin varsinainen toimintasankari, jonka missiona on kerätä todisteita jättiläismuurahaisista ja taistella niitä vastaan. Pelissä on jännä tunnelma ja ainekset kulttiklassikoksi, mutta myös turhan kiire siitä nauttimiseen, sillä se on reaaliaikainen. It Came from the Desertiä voi pelata paitsi aidolla Amigalla ja emulaattoreilla myös nykyaikaisella Windows-koneella, sillä se sisältyy Cinemaware Anthology Collectioniin.

Lue koko juttu

The A500 Mini (2022)

The A500 Mini

Aiemmin tänä vuonna ilmestynyt minikokoinen Amiga 500 -replika vastasi pitkäaikaiseen kaipuuseeni pelata vanhoja Amiga-pelejä. Nykyaikaisilla tietokoneilla toimivia emulaattoreita on toki olemassa, mutta olen kokenut niiden käytön toivottoman vaikeaksi. A500 Mini sen sijaan lupasi plug and playtä. Heinäkuussa sain omani ja nyt parin kuukauden kokemuksen jälkeen rohkenen kertoa oman arvioni ja muutaman vinkin konsolin hankintaa harkitseville. Amiga-pelien esittelyn jätän vielä tuonnemmaksi.

Lue koko juttu

Valhalla and the Lord of Infinity (2002)

Valhalla and the Lord of Infinity

1990-luvun puolenvälin tienoilla Amiga-tietokoneelle ilmestynyt Valhalla-seikkailupelisarja on eräänlainen kulttiklassikko. Se on todellinen helmi ja kaiken lisäksi vaikeasti löydettävissä, vaikka se onkin saatavilla myös nykyaikaisille Windows-tietokoneille. Sarjassa käytetään aivan omanlaistaan, tavaroiden muuntumiseen perustuvaa pelimekaniikkaa. Pelin maailma grafiikkoineen on viehättävän naivistinen, ja ääninäyttely on suorastaan legendaarista.

Lue koko juttu