Hankin vastikään Retro Gamesin The Spectrum -pelikonsolin. Olen pelannut aiemmin Spectrum-pelejä Windowsin emulaattoriohjelmalla ja viehättynyt niiden tahattomasta taiteellisuudesta. Viittaan taiteellisuudella värivuotoon ja yksinkertaisuudesta kumpuavaan omaperäisyyteen. Tässä omaperäisyydessä on jotain lapsenkaltaista ja viehättävää, ja tällä kertaa esittelemäni peli, Ocean Softwaren Batman vuodelta 1986, on siitä oiva esimerkki. Se on isometrinen toimintaseikkailu, jossa on laaja 150 näytön pelimaailma, moninaiset vastustajat ja päällekkäin pinottavien "laatikoiden" pulmapelimekaniikka. Pystysuunnassa monelle eri tasolle levittäytyvä Lepakkoluola edustaa myös tasohyppelyhaastetta, josta suoriutuminen edellyttää tarkkaa ajoitusta ja pikselintarkkaa ohjausta. Nykypelaajalle se voi olla todellinen koetinkivi. Batman on Spectrum-pelien klassikko, ja siinä on monia uraauurtavia ominaisuuksia.

Peli tekijöiltä: Jon RitmanBernie DrummondOcean Software

Jatkoin Dark City -etsimispelisarjan parissa sen kolmannella, Wieniin sijoittuvalla osalla vuodelta 2019. Wienin oopperatalo on saanut oman kummituksensa, joka jättää uhkaavia viestejä ja omaa puumerkkiään sinne tänne. Jotain tuntuu kummituksella olevan pahasti hampaankolossa. Etsivämme kutsutaan paikalle selvittämään tapausta, joka johtaa hänet paljastamaan toksisen työpaikan salaisuudet. Asetelma on kiinnostava, mutta tarina jää aukkoiseksi. Audiovisuaalisesti ja pelillisesti sarjan kolmas osa on hyvin ensimmäisen ja toisen osan kaltainen.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Pelasin Dark City -sarjan kakkososan heti ensimmäisen osan perään. Müncheniin sijoittuva kakkososa ilmestyi loppuvuodesta 2018, ja siinä jahdataan ihmissutta Oktoberfestin merkeissä. Yhtäläisyydet ensimmäiseen sarjan osaan ovat ilmeiset. Tapaus on kuitenkin uusi ja erilainen ja saa itse asiassa yllättävän käänteen, koska realistinen etsivähahmomme todistaa jotain uskomatonta. Tämä tuntuu vievän sarjaa voimakkaasti fantasian suuntaan verrattuna ensimmäisen osan realistisempaan draamaan. Kerronallisesti on myös tullut kokeellisuutta ja pahis on uskottavampi. Pelillisesti liikutaan samoilla mailla, grafiikka on kuin samasta puusta veistettyä ja musiikki niin samankaltaista, että epäilin sitä kierrätetyksi. Eroavaisuudet tekivät pelin minulle kuitenkin pelaamisen arvoiseksi.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Palasin hidden object -seikkailujen pariin sarjalla Dark City, jossa vieraillaan kuuluisissa kaupungeissa hyödyntäen paikallista historiaa ja legendoja. Dark City: London, vuodelta 2017, on sarjan ensimmäinen osa. Se on visuaalisesti, tunnelmallisesti ja pelillisesti lupaava aloitus, mutta sen dekkaritarina jättää piinallisesti tärkeitä kysymyksiä auki. Peli edustaa varhaista modernia HOPA-suunnittelua (Hidden Object Puzzle Adventure), jossa seikkailupelimäisen tarinan ja tavaraluettelon käytön oheen liitetään etsimisnäkymiä ja minipulmapelejä. Uudempiin peleihin verrattuna se on melko suoraviivainen ja sisältöä on vähemmän.

Peli tekijöiltä: 4Friends Games

Elokuvallisiin peleihin erikoistuneen Cinemawaren viides amigatuotanto vuodelta 1987, The Three Stooges, perustuu amerikkalaisen komediakolmikon toilailuihin. Samanniminen lyhytelokuvasarja ilmeistyi vuosina 1922–1970. Pelissä esiintyvät elokuvasarjan ydinhahmot Moe, Larry ja Curly, joista Moe pomottaa kahta muuta toheloa armottomasti. Pelissä voi tunnistaa lautapelimäisiä piirteitä, johon yhdistyy toimintaa ja yksinkertaista strategiaa. Se rakentuu käytännössä viidestä erilaisesta minipelistä. The Three Stooges tavoittaa hyvin elokuvien hengen, mutta on itseään toistava ja hyvin mekanistinen. Peli on minulle tuttu menneiltä amigavuosiltani 1990-luvulla, ja oli mielenkiintoista palata siihen uudelleen nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin.

Peli tekijöiltä: CinemawareJohn Cutter

Kaivoin esiin legendaarisen amigapelin Defender of the Crown, jossa valloitetaan Britanniaa varhaiskeskiajalla. Se on maineikkaan Cinemawaren maineikas ensituotanto, ja sillä on erityinen paikka Amiga-tietokoneen historiassa, sillä se toimii eräänlaisena esittelynä Amigan uraauurtaviin multimediaominaisuuksiin. Kasibittisiin tottunut yleisö haukkoi henkeään nähdessään niin upeaa grafiikkaa 1980-luvun puolivälissä. Myös pelin musiikki oli uudenlaista, sampleperustaista ja nelikanavaista. Defender of the Crownia, kuten muitakin Cinemawaren tuotantoja, ohjasi ajatus interaktiivisista elokuvista. Pelissä ei kuitenkaan ole videopätkiä, jotka tulivat peleihin vasta 1990-luvulla, vaan idea näkyy kohtauksittain etenevässä "juonessa" ja jännittävässä tunnelmassa. Defender of the Crown on strategiapeli, mutta sen strateginen ulottuvuus on melko ohut. Peli perustuu oleellisesti satunnaisuudelle, eikä läpipeluu ole mitenkään itsestään selvää.

Peli tekijöiltä: CinemawareKellyn Beeck

Samaan aikaan aikaansa edellä ja jäljessä oleva Amiga-peli Darkmere on mielenkiintoinen tapaus. Se ilmestyi 1994, mutta tuntuu kuitenkin kuuluvan 1980-luvun lopun kokeellisiin hybridipeleihin: lajin puolesta siinä yhdistyvät seikkailu, toiminta ja luolastoroolipeli. Darkmeren isometrinen pelimaailma on todella laaja, ja se on rakenteellisesti ja kerronnallisesti kunnianhimoinen peli. 1990-luvun puolivälin paikkeilla 3D-toimintaseikkailut PC:llä alkoivat kuitenkin ajaa isometristen Amiga-pelien ohi, ja Darkmere tavallaan syntyi vanhana. Minulle se oli uusi tuttavuus, sillä en ole omina Amiga-aikoinani 1990-luvulla törmännyt siihen. Pelikokemus nykypäivänä oli kiehtova ja vaikuttava, mutta samalla kömpelö.

Peli tekijöiltä: Mark K. JonesZero Hour Software

Helmikuun alussa 2026 ilmestyi deluxe-versio puolitoista vuotta aiemmin ilmestyneestä Amiga-pelistä Roguecraft. Roguecraft on retrohenkinen, helppo ja sujuva luolastoroolipeli, jossa lahdataan hirviöitä ja kerätään kultaa. Pelin grafiikka ja äänimaailma tekivät minuun vaikutuksen – DX-versiossa vielä suuremman kuin perusversiossa. Olen iloinen saatuani uutta kaupallisen tason pelattavaa omalle A500 Minilleni. Käsittelen tässä blogipostauksessa molempia versioita, sillä ne ovat oleellisesti samanlaisia. Toki DX-version parannukset käyvät selviksi myös.

Peli tekijöiltä: Badger Punch GamesHenning LudvigsenRicki Sickenger

Selailin Big Fish Gamesin seikkailupelit-luokkaa ja bongasin yhden hieman tavallisesta poikkeavan etsimis-seikkailun Deja Vu. Huomioni kiinnittyi ensin retrahtavan realistiseen grafiikkaan ja sitten lupaukseen vierailusta entisen Neuvostoliiton jäännöksillä. Steamissä pelikuvaus on suorastaan uhoava – valtavirtaiset etsimispelit haukutaan maanrakoon ja luvataan "toisenlaista" kokemusta. Pelimekaniikan osalta kokemus ei kuitenkaan poikennut valtavirrasta; samanlaiset etsimis- ja pulmatehtävät on sijoitettu seikkailupelimäisen tarinan ja tavaraluettelotehtävien lomaan. Mutta pelimaailma tarjoaa omanlaistaan estetiikkaa ja tematiikkaa: jonnekin 1980-luvulle jämähtäneitä paikkoja, epämuodikkaita ihmisiä sekä systeemistä korruptiota. Muistin väkisinkin Adam Wolfen, toisen valtavirrasta poikkeavan etsimispelin, josta olen kirjoittanut aiemmin Samoojassa. Adam Wolfen tasolle tämä peli ei kuitenkaan yllä, mutta se on kaikesta huolimatta tutustumisen arvoinen kuriositeetti.

Peli tekijöiltä: Alexey MaleyevAlikArt

Samoojan peliarvostelut ilmestyvät nyt myös englanniksi. Saatavilla ovat uusimmat arvostelut ja vanhempia tulee vähitellen. Samooja in English löytyy osoitteesta https://en.samooja.kirjallinensuunnistaja.net