Batman (1986)

Hankin vastikään Retro Gamesin The Spectrum -pelikonsolin. Olen pelannut aiemmin Spectrum-pelejä Windowsin emulaattoriohjelmalla ja viehättynyt niiden tahattomasta taiteellisuudesta. Viittaan taiteellisuudella värivuotoon ja yksinkertaisuudesta kumpuavaan omaperäisyyteen. Tässä omaperäisyydessä on jotain lapsenkaltaista ja viehättävää, ja tällä kertaa esittelemäni peli, Ocean Softwaren Batman vuodelta 1986, on siitä oiva esimerkki. Se on isometrinen toimintaseikkailu, jossa on laaja 150 näytön pelimaailma, moninaiset vastustajat ja päällekkäin pinottavien "laatikoiden" pulmapelimekaniikka. Pystysuunnassa monelle eri tasolle levittäytyvä Lepakkoluola edustaa myös tasohyppelyhaastetta, josta suoriutuminen edellyttää tarkkaa ajoitusta ja pikselintarkkaa ohjausta. Nykypelaajalle se voi olla todellinen koetinkivi. Batman on Spectrum-pelien klassikko, ja siinä on monia uraauurtavia ominaisuuksia.
Lue koko juttuThe Forest Quartet (2022)

Vainajien muistopäivän hengessä otin pelattavakseni tanskalaisen indietuotannon The Forest Quartet. Siinä ohjataan edesmennyttä laulajatar-saksofonisti Ninaa. Ninan kuoleman jälkeen hänen entiset bändikaverinsa vellovat mielenterveysongelmissa vailla työmotivaatiota. Ninan on tuotava heidän elämäänsä voimaa, valoa ja viilennystä, jotta muistokonsertti voisi toteutua. Nina ilmentyy aavemaisena ihmishahmona, joka pystyy myös muuttamaan muotoa perhosparveksi. The Forest Quartet on palkittu Independent Games Festivalin "Excellence in Audio" -palkinnolla vuonna 2023. Peli on lyhyt ja näennäisen vaatimaton, mutta melko pidetty. Minusta siinä oli potentiaalia ja toivon, että pelin tekijä Mads Vadsholt jatkaisi pulmapeli-seikkailujen parissa myös tulevaisuudessa.
Lue koko juttuMystery Case Files: Rewind Collector's Edition (2018)

En tiedä, miksi minulla meni näin kauan löytää Rewind, Mystery Case Files -pelisarjan 17. osa. En siis ole pelannut sarjan osia mitenkään järjestyksessä, vaan jonkinlaisen vetovoiman mukaan. Ehkä pelin visuaalinen imago (mainoskuva) ei vedonnut eikä Big Fish Gamesin pelikuvauskaan paljasta, mistä oikeastaan on kyse, mutta pelin nimi ja pelaajat sen kyllä kertovat: se on matka muistoihin. Rewind on useammallakin tapaa taaksepäin kelaamista. Pelimekaniikaltaan se on yhdistelmä neljää ensimmäistä pelisarjan osaa eli juuri niitä puhtaita etsimispelejä ennen seikkailupelielementtien tunkeutumista sarjaan. Se myös kerää yhteen menneiden pelien hahmoja, ja pelaajan vanha vastustaja, Charles Dalimar, on jälleen kerran aiheena – tosin vain taustavaikuttajana, sillä pääosassa häärii Charlesin poika Victor. Victor on sössinyt aikakoneen säätöjen kanssa ja sekoittanut aikajanat. Pelaajan tehtävänä on palauttaa omilta aikajanoiltaan irti reväistyt hahmot takaisin. Hupsua kuin mikä, mutta minähän tykkäsin!
Lue koko juttuAntiquarium (2023)

Syyskuun puolivälissä 2023 ilmestynyt etsimispeli Antiquarium yhdistää mielenkiintoisesti old school -pelirakenteen ja tekoälyavusteisen grafiikan. Pelaaja pääsee töihin antiikkiliikkeeseen, jossa paitsi palvellaan asiakkaita myös etsitään kadonneita tai pikemminkin hajallaan olevia koriste-esineitä ja kuullaan viisauksia niiden takaa. Erilaisia tehtävätyyppejä on kuusi, ja ne toistuvat kaavamaisesti aina peräkkäin. Myös grafiikka toistaa aika paljon itseään, vai pitäisikö sanoa varioi paljon itseään, mutta se oli merkillisellä tavalla kiehtovaa. Tekoälyn tuottama epämääräisyys näyttäytyi minulle fantastisena ja sopivan haastavana.
Lue koko juttuThe Sexy Brutale (2017)

2017 ilmestynyt pulmapeli-seikkailu The Sexy Brutale on audiovisuaalinen pamaus vailla vertaa. 1920-luvun fantasiakartanoon sijoittuva murhamysteeri vei minut mennessään, vaikkakin takellellen. Pelaajan ohjaama hahmo, pappi Lafcadio herää samaan painajaiseen yhä uudelleen, aina samaan lauantaihin, kun markiisi on kutsunut ystävänsä koolle. Hänen on selvitettävä, mitä kartanossa oikein on tekeillä ja kuinka aikasilmukka voisi olla murrettavissa. Vaikka oman toiminnan ajoittaminen tarkasti on pelissä oleellista, kartanon perusteellinen tutkiminen ja vieraiden ja palveluskunnan vakoileminen ottaa oman aikansa. Pelin sympaattinen grafiikka tekee kauhusta ja pimeästä okkultismista harmittoman tuntuista, ja sen svengaava musiikki pitää yllä reipasta mielentilaa.
Lue koko juttuChinatown Detective Agency (2022)

Tämän vuoden huhtikuussa ilmestynyt Chinatown Detective Agency on lähitulevaisuuden Singaporeen sijoittuva pulmapeli-seikkailu. Siinä suhataan metrolla ympäri kaupunkia ja välillä lennetään maailmalle. Pelaajan ohjaama hahmo, nuori Amira Dharma on entinen Interpolin poliisi, joka on ryhtynyt yksityisetsiväksi. Hänen päätyönkuvansa muodostuu tiedonhausta ja erilaisista arvoituksista, jotka laajentuvat pelin ulkopuolelle internetiin. Vaikka Amiran todellisuus ja hänen ratkomansa tapaukset murhista korruptioon kertovat karua tarinaa, on peli kuitenkin lämminhenkinen, sillä Amira löytää oman tukiryhmän. Chinatown Detective Agencyllä on heikkoutensa ja epätäydellisyytensä, mutta pelikokemukseni oli sujuva ja pidin pelin ideasta paljonkin.
Lue koko juttuLabyrinth City: Pierre the Maze Detective (2021)

Poimin taannoin Humble Bundlen Visual Delight -pelinyytin tietämättä oikeastaan, mitä siihen kuuluvilta peleiltä odottaa. 2021 ilmestynyt etsimis-pulmapeli-vaeltelu Labyrinth City: Pierre the Maze Detective tuntui peleistä helpoimmin lähestyttävältä, ja totta kyllä oppimiskynnyskin oli matala. Se perustuu kansainvälisesti suosittuun, 8–12-vuotiaiden lasten tehtäväkirjaan, joka on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Sakke sokkelosalapoliisi: Kadonnutta sokkelokiveä etsimässä. Kirja on taipunut peliksi erityisen hyvin, ja se ilahdutti väsynyttä mieltäni. Vaikka pelimaailmassa on täysi hulina ja kaaos päällä, varastetun sokkelokiven metsästys oli kuin balsamia hermostolle, keskittyneisyydessään virkistävää ja rauhoittavaa samaan aikaan.
Lue koko juttuMystery Case Files: Return to Ravenhurst (2008)

Jatkoin Mystery Case Files -pelisarjan läpikäymistä sen viidennellä, 2008 ilmestyneellä osalla Return to Ravenhurst. Peli on tarinallista jatkoa sarjan kolmannelle osalle Ravenhurst. Nyt sarja hyppää kerralla seikkailupelien puolelle. Vapaa vaeltelu kartanon alueella ja tavaraluettelon käyttö yhdistyvät yhtenäiseen tarinan kaareen. Samalla oma pelihahmo nousee keskiöön kaiken kokijaksi. Kun Ravenhurstissa kerättiin puuttuvia sivuja kadonneen naisen päiväkirjaan, nyt niitä kirjoitetaan dynaamisesti oman pelihahmon muistikirjaan. Sarjan huumori korvautuu täysin kauhulla ja stereotyyppiset hahmot psykopatologisilla tapauksilla. Kummittelukaan ei ole enää pelkkien itseään toistavien ääniefektien varassa, vaan aaveet ilmestyvät elävinä hahmoina puhumaan pelaajalle. Näin pelisarja ottaa suuria askeleita eteenpäin, mutta kuinka on sen suunnan laita?
Lue koko juttuMystery Case Files: Madame Fate (2007)

Marraskuussa 2007 ilmestynyt, Mystery Case Files -pelisarjan neljäs osa Madame Fate oli ensimmäisiä hidden object -pelejä, joita olen pelannut. Se juontaa nyt yli 10 vuoden taakse. Nostin pelin Samoojaan kolme vuotta sitten, mutta lukiessani nyt vanhaa arviotani siitä tunsin tyytymättömyyttä. Esittely on kovin tiivis ja kuvaruutukaappauksiakin on vähänlaisesti. Koska olen ottanut tehtäväkseni käydä läpi Mystery Case Files -pelisarjan yhdeksän ensimmäistä osaa analyyttisemmässä hengessä, palaan Madame Fateen ja yritän tehdä sen monipuolisuudelle enemmän oikeutta. Tämä meedion johtamaan tivoliin sijoittuva etsintä-pulmapeli on audiovisuaalista juhlaa low-fi.
Lue koko juttuMystery Case Files: Ravenhurst (2006)

Jatkoin tutustumista Mystery Case Files -etsintäpelisarjaan edeten sen kolmanteen, joulukuussa 2006 ilmestyneeseen osaan Ravenhurst. Pelisarjan sisällä Ravenhurst muodostaa oman viisiosaisen minisarjansa. Sen maailma on siis osoittautunut hedelmälliseksi sekä tarinallisesti että taloudellisesti. Mystery Case Files -pelisarjan fanien keskuudessa Ravenhurstilla on erityinen kaiku. Minutkin se voitti puolelleen, eikä aiemmin Prime Suspectia pelatessani kokema väsymys vaivannut lainkaan. Sarjan kahdesta ensimmäisestä pelistä Ravenhurstin erottaa vahva tarinallisuus, joka kokoaa pelin mekaaniset palaset yhteen ja tekee siitä mieleenpainuvan – tässä todistetaan siis hidden object -pelien siirtymää seikkailupelien puolelle. Epäilen myös Ravenhurstin aloittaneen epähuomiossa hidden object -pelien pakkomielteen lukkoihin!
Lue koko juttu